Noora Thaimaassa

kirjoittaessani tätä väsyneenä ja kuumeisena uskoisin olevani rehellisimmilläni.

en halua palata suomeen, en missään nimessä. siellä minua odottaa asioita jotka mielelläni jättäisin menneisyyteen, unhoon ja tekemättä kokonaan. palaan ainoastaan tapaamaan rakkaita ihmisiä ja tekemään osakon pestin joka minulle on suotu ja jonka mielelläni teen. kaiken sen jälkeen, haluan palata takaisin thaimaaseen niin pian kuin se vain on mahdollista.

tosin phuket ja patong beach kuvottavat minua, täällä en saattaisi asua/olla, en päivääkään pidempään kuin, mitä olen nyt joutunut näkemään tätä. jos tämä on ihmisten käsitys thaimaasta, ei vahvasti mene. örvellystä, tuputtamista, huonoa asiakaspalvelua ja liikaa paskan jauhantaa! ja vieläpä huonoa paskan jauhantaa.. tämä paikka on aivoton rantalomakohde, jonka yöelämä on kuin feikkiorgasmi; se, jolle valehdellaan saa jokseenkin hyvän mielen, mutta jää epäilemään mielihyvän purkauksen aitoutta, sillä se oli liian äänekäs tai muuten liioiteltu. täällä ihmiset(thaimaalaiset) ovat ikäviä ja rahat pois-asenteella. se on inhottavaa. turistit jätänkin haukkumatta sillä se olisi jo liian kovaa vihapuhetta. voisin joutua vaikeuksiin.

chiang maissa paikalliset ja turistit elivät harmoniassa. markkinoilla myyjä tuli esittelemään tuotettaan kun häntä katsoi kysyvästi silmiin, tinkimistä pidettiin hupina ja alennuksia annettiin mielellään. jos näytit eksyneeltä tai surulliselta kulkiessasi kadulla ystävällinen thai neuvoi suunnan tai lohdutti hymyllään. chiang mai ei yritä olla mitään, ei skandinaavinen, ei aussi, vaan se on chiang mai. chiang mailaisten koti. se on aitoa thaimaata, jossa thaimaalaiset ovat thaimaalaisia, rehellisiä perheensä elättäjiä, eikä vilunkeja kauppamiehiä, rikkautta tavoittelevia kadun varressa huutelijoita.

tämä olkoon blogini viimeinen merkintä. lupaan itselleni palata chiang maihin, jahka olen suomessa saanut suoritettua pienimmät pahat pois päivä järjestyksestä, olkoon vuoden tai kahden kuluttua. vaikka nooran saa pois chiang maista, chiang maita ei saa pois noorasta.

Viimeiset pari viikkoa tai viikonloppua on kyllä menny aika reipasta vauhtia! Menossa mukana on ollut vierailevia tähtiä ihan Suomen maalta asti: Turkka, rastatukkainen jäbä, Arto, Samppa, Jani Mäkinen, joka aikoo keulia Thaimaassa, Niko sekä BB-Jani (Suomen ekan BB-kauden ensimmäinen putoaja!).  Kummasti nyt lähdön hetkellä suomalaisia tupsahtelee baareissa ja ravintoloissa vastaan Haitanneeko tuo!

Vauhtia viikonloppuihin on tuonut se fakta että maanantait ovat olleet vapaapäiviä sitten 5. joulukuuta, silloin nimittäin vietettiin Kuninkaan syntymäpäivää, ja tänä maanantaina olikin jokin muu kansallinen vapari.  Eli sitä on sitte oltu VAPAALLA kolmen päivän viikonloppu asenteella ja alkaa jo keho kiittää.. On tullut juotua enemmän kaljaa kuin vettä, kieltämättä, ja lihakset kramppailee ja suonia vetää :s ei kiitos enempää mulle, tai ainaki vähemmän

Sunnuntaina 4. joulukuuta järjestettiin Chiang Mai Smile Party-niminen reggae tapahtuma kaupungin ulkopuolella sijaitsevan virkistysjärven rannalla. Puitteet festarille olivat mielettömät, järven ranta oli tasaista nurmikkoa, aluetta suojasi harva metsikkö ja järjestäjät olivat hoitaneet hommansa hyvin. Vessat toimivat ja juoma- ja ruokatarjoilua oli monipuolisesti. Musiikkihan festareilla on tärkeintä ja sekin oli aivan napakymppi suoritus! Thaimaalaiset reggaebändit ihmestyttivät minut taidoillaan, omilla ja cover-biiseillä yksi toisensa jälkeen.

Kukapa voi sanoa, että on ollut festareilla joulukuussa, jorannut paljain jaloin nurmikolla ja uinut nakuna lämpimässä järvessä?

Tämä viikonloppukin kului kosteissa merkeissä, iltoja sponsoroi ystävämme Omri israelista, perjantaina valloitettiin Zoe in Yellown tanssilattiat ja lauantaina chillailtiin alkuilta Warm Up cafessa, jonka jälkeen suuntana MandaGay.. eiku Mandalay, thaiden suosima homobaari/yökerho, jossa ulkomaalaiset jätetään rauhaan.

Sunnuntai vietettiin rauhallisissa merkeissä Annan kanssa hengaillen vaan ja maanantaina pidettiin hemmottelu/pyykkipäivä. Vietiin pyykit vakkari pyykkäämöömme ja paineltiin spahan hankkimaan bodyscruptit ja hot aroma oil massaget D: oih mitä ihanuutta! Saatiin maata kaksi tuntia paikoillaan, ajattelematta mitään, kun hyvin ystävälliset ja lämminkätiset thai-naiset hoitivat ihojamme. Se oli taivaallista!

Tiistai olikin tuskaa! 4:30 ylös aamuyöstä, pihalle kylmään bussia bussiasemalle etsimään. Tämä hulluus piti kokea vain sen takia, että saadaan kaksi viikkoa aikaa viisumiin. Mae Sai visa-run! Voi googlettaa jos kiinnostaa enemmänkin. Matka oli pitkä ja tie mutkainen vuorten läpi kulkeva serpentiini. Maisemat olivat huikeita ja pissataukoja pidettiin sopivin väliajoin. Matkan varrelta hoksasin kyltin jossa luki Gabbages and Condoms, en tiedä liekö ollut jonkin sortin majatalo vai pila mutta hauska detalji matkan varrelta.

Burma vaikutti, tai ainaki Tachilek vaikutti ihan karmealta paikalta.. en sano enempää.. kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ilma paikan päällä oli niin sakeaa pölystä ja saasteesta, ettei siitä olisi saanut mitään selvää niin jätimpä ottamatta. Hyvvää riisiä sieltä sai, ainut positiivinen asia ehkä koko reissussa

Huuih harjoittelua, HIV sitä ja HIV tätä. Voisin väittää kohta olevani expertti ko. viruksen suhteen. Onneksi se ei tartu ajatuksen välityksellä, siinä tapauksessa mulla olis jo AIDS.

Eli siis harjoittelussa joulukuun ekalla viikolla laskeskeltiin CD4 soluja ja opeteltiin HIV:iin liittyvää immunologiaa ja muutenkin tuli kerrattua valkosolujen toiminnot oikein urakalla. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nautin opiskelusta! Inspiroivan opettajan ansiota kaikkinensa. Olimme siis aikaisemmin mainitsemani professorin opissa jälleen. Hänen kuulumisiaan sen verran, että viisumihakemus on ameriikkaan lähetetty ja sulho odottaa alttarilla kesän alussa mielitiettyään! Kuinka romanttista!!

Viime viikko harjoittelussa liittyi myös HIViin, kävimme Thaimaan Punaisen Ristin anonyymiklinikalla seuraamassa vieridiagnostiikkaa, seksivalistusta ja HIV-potilaan kohtaamista. Kävimme myös Mae Onissa erityisellä HIV-klinikalla, jossa on otettu käyttöön holistinen hoito-ohjelma, johon kuuluu lääkityksen lisäksi fysioterapiaa, akupunktiota jah sen sellaista. Klinikan väellä oli kertoa hienoja parantumistarinoita potilaista jotka eivät pystyneet hivin ja sen aiheuttamien muiden tilojen takia kävelemään, kahden kuukauden hoidon jälkeen kulkivat ilman tukikeppiä takaisin koteihinsa

Ensiviikko meneekin rauhassa taas tutulla klinikalla. Viimeinen viikko harjoittelua on edessä, tänään on tiistai kun kirjoitan merkintääni, eli se tarkoittaa, että ke, to ja pe enää jäljellä. Perjantaina aiotaan viedä klinikan porukalle maistettavaksi karjalan piirakoita, Chiang Maissa asuu suomalainen leipuri, jolta saa kyseisiä herkkuja tilata. Tilattiin sitte samantien 50klp :p Toivottavasti uppoaa makkeisiin suihin niille!

Harjoittelussa takaisin tutulla ja turvallisella klinikalla<3 Oli ihana palata paikkaan, jossa ihmiset tietävät nimesi ja tervehtivät halauksella kysyen kuulumisia.

Tarkoituksenamme olisi harjoitella hematologiaa viimeiset neljä viikkoa, mutta koska ensimmäinen viikko oli lähes kokonaan diffausta, meille on järjestetty osaksi ajasta muunlaista harjoittelua. Alkuviikon ajan olemme mikroskopoineet virtsanäytteitä ja ulostenäytteitä. Virtsanäytteistä löytyy tavallisesti bakteereita ja sen semmoisia mutta on tullut vastaan tubulusepiteelejä ja lieriöitäkin. Ulosteesta tarkoitus olisi löytää parasiitteja mutta näytteet tähän asti ovat olleet pelkkää sitä itseään :p

Ensiviikolla mennään laskemaan CD4 soluja taas professorin kanssa, en malttaisi odottaa Sitä seuraavalla viikolla suuntana olisi virologian labra, eikä tietoa mitä siellä olisi tarkoitus tehdä, jotenkin voisin arvata että se liittyy hiviin samoin kuin cd4 laskenta. Sen jälkeen alkaakin viimeinen harjoittelu viikko ja siinä vaiheessa Siiri ja Janne ovat saapuneet käymään täällä!

Voi tuskin maltan odottaa rakasta siskoani saapuvaksi<3 On ollut niin valtava ikävä, koska ehdin oulussa tottua siihen että saatoin soittaa hänelle, hypätä bussiin ja mennä tapaamaan. Täältä se ei ole käynyt niin helposti. Toivon, että säät sataisivat vetensä pois lähi päivinä, jotta Joulukuu voisi olla kirkasta auringonpaistetta ja suolaista hikeä.

Tosin täällä on ihan selkeästi alkanut ns ‘kylmä’ kausi. Talvikausi on siis syrjäyttänyt kuuman ja kostean sadekauden. Taivas on kirkas ja korkeapainenen, auringon valo on saanut uuden, syksyisen ja keltaisen sävyn. Puiden ja ruohokasvien vihreys on muuttunut sademetsän vehreydestä väsyneen intiaanikesän väriseksi. Ja tuuli on muuttanut suuntaa ja nopeuttaan, nykyään tuulee pohjoisesta ja voimakkaammin.

Joulu lähestyy uhkaavasti, eikä sitä oikein voi tajuta. Starbucksissa soi jo joululaulut ja joulukaakut tarjolla. Maistui ihan raa’alle piparkakkutaikinalle syömämme kakkupala! Nom nom mikä sanajärjestys edellisessä lauseessa. Täällä alkaa suomen kieli pikkuhiljaa unohtua tai ainakin sen kirjoittaminen vammaantuu huomattavasti.

Tapasimme viime viikonloppuna suomalaisen Turkan, joka opiskelee Payap-yliopistossa matkailua kansainvälisellä puolella. Hän kertoi, että saa Kelan opintotukea ja silleen. Tieto antaa toivoa, että voisin ehkä joskus palata tänne

Lauantaina tapahtuu jänniä!

Juuri kun kaikki hauska alkoi, tajuan että aikani täällä loppuu pian. Surettaa suuresti. Kaikki ihmiset, joista on tullut meille ystäviä ja kavereita jäävät taaksemme viiden viikon kuluttua. Voiko näin nuorelle ihmiselle tulla nostalginen olo? Voiko muistella kahden kuukauden takaisia ensimmäisiä haparoivia askelia Thaimaan maaperällä kaiholla?

Chiang Maista on tullut osa minua ja haluaisin olla osa sitä pidempään.

Tulevaisuus Suomessa kuulostaa niin tylsältä, tavalliselta ja palelemiselta. Olisiko elämä täällä sen erilaisempaa, opiskella, tehdä töitä, löytää joku ja perustaa perhe? Koulu pitää vissiin kuitenkin saattaa loppuun Oamkissa, ompahan ainakin yksi ammatti, jolla tienata elantonsa. Haikeus valtaa minut kun yritän kirjoittaa blogiani..

Mutta niinkuin rakas Annani sanoi, on lähdettävä, että voi palata takaisin.

Huiih perjantaina sitä taas mentiin, tavattiin halloweenina saatuja uusia ystäviä ja saatiin uusia ystäviä Täällä on mielenkiintoinen juomakulttuuri suorastaan. Tai, no tässä on lähinnä tullut viettäneeksi iltaa länsimaalaisten seurassa, mutta kuiteski.

Baarista saa ostaa ison pullon väkevää viinaa ja lantrinkia, siitä saa kaadella itselleen mieleisen sekoituksen tai shotin ja kun on kyllästynyt baariin, jossa on, saa pullon viedä mukanaan seuraavaan paikkaan.  :O Sitten siellä seuraavassa baarissa, ei tarvitse kuin ostaa limut ja mehut viinansa kaveriksi ja jatkaa juomista hyvillä mielin. Joka puolella kuitenkin häärää tarjoilijoita kantamassa pöytään lisää limukkaa ja jääpaloja. Jos lasi näyttää tyhjältä se pian riistetään kädestä ja täytetään piripintaan uudella juomalla. Ympärillä kärkkyy myös haaskalintuja, yli-ystävällisiä thainuoria, jotka haluavat päässä osingoille jo maksetusta juomasta. Ladyboy:t ovat pahimpia tässä suhteessa

Lauantai olikin lepopäivä. Kävin lauantaimarkkinoilla illasta, ostamatta mitään. Mutta oli mukava katsella ja hengailla ihmisten seassa.

Sunnuntaina sitten tehtiin ja käytiin lauantainkin edestä! Suomen thaimaalainen tuttumme Mon saapui viettämään lomaa perheensä pariin tänne ja halusi ottaa meidät mukaan katsomaan nähtävyyksiä. Kävimme Sampang-kuumilla lähteillä keittämässä viiriäisen munia ja uittamassa jalkojamme kuumassa vedessä. Siellä oli kaksi suihkuavaa geysiriä ja öklöttävä rikin haju :p Kuumat lähteet on suosittu paikka thaimaalaisten kesken viettää sunnuntaita perheellä. Niitä siellä olikin, ja muutama turisti. Suomalaisiakin huomattiin, marimekon pyyhkeet olalla kaksi miestä joi kaljaa ja turisi suomeksi jotain yhdentekevää

Lähteiden jälkeen menimme käymään kukkulan seinämään syntyttä valtavaa luolaa. Täysin luonnon eli veden muodostama luolasto oli henkeäsaplaava näky. Pehmeän näköinen lattia, joka on hioutunut samettisen rypyttömäksi ja katedraalimainen katto, jonka tippukivistä putoili vesipisaroita turistien päälaille.  Huiih se oli mahtava paikka!

Luolan jälkeen käytiin luonnollisesti temppelissä :p siellä oli iloisia munkkeja, vakavia munkkeja, isoja munkkeja ja pikku munkkeja ja nukkuva koira. Söin muuten lauantaina munkkia muistuttavan leivoksen :p Se oli oranssi ja siinä oli mustaa strösseliä päällä.

Vielä kaiken tämän jälkeen vietimme illallista Monin perheen kanssa, lootuskukkia kasvavan lammen rannalle rakennetussa mökkeröisessä. Pimeässä kalat molskivat lammessa ja sammakot kurnuttivat viestejään sekä linnut kujersivat puissa. Lammessa kasvoi lumpeita ja lootuksia, jotka tuoksuivat hennosti. Monin äiti tarjosi illallisen, pöytään tuotiin monenlaista ruokaa. Tom yam kung, tulista katkarapukeittoa, tom yam-sammakko, tulinen ja yrttinen sammakko-keitto, friteerattua kalaa, höyrytettyä kalaa kasvisten kera ja tietenkin riisiä. Kaikki oli tosi herkullista, varsinkin sammakko soppa. Sammakon koostumus on kuin kanan eikä makukaan eroa paljoa, sammakossa on vaan tosi paljon vähemmän syötävää  kuin kanassa :p Tom yam kung on alkanut muodostua suosikseni tulisista ruoista ja varsinkin ko. ravintolan katkaravut olivat herkkua! Ruokajuomana Leo-nimistä leopardi-olutta Se muistutti maultaan Karjalaa tai Karhua.

Oi ihanuutta! Mikrobilsan harjoittelu viikko on alkanut ja kuluu mukavaa vauhtia, ollaan nähty monenlaista bakteeria gram-värjättynä sekä tuberkuloosi mod. afp-värjäyksellä! Tubilabraan meitä ei kuitenkaan päästetty, onneksi. Eristettyyn koppiin mahtuu kaksi ihmistä työskentelmään, eikä me oikeastaan edes haluttu sinne :p

Päätin elvyttää vanhan jooga-harrastukseni nyt kun majailen lajin synnyin seuduilla. Ilokseni sain hyviä vinkkejä joogaa tarjoavista paikoista ChickyNetin kautta. Sivusto ja yhteisö ovat osoittautuneet liittymisen arvoiseksi<3

Blue Garden Yoga- http://www.thaimassagechiangmai.com/ on rauhallinen ja rento joogastudio keskellä vanhaa kaupunkia, Muy Tai-stadionin takana. Sinne eivät liikenteen häly ja saasteet yllä, mikä on loistava asia keskittymisen kannalta. Eihän sitä voi liikenteen melussa joogata, vai voiko? Paikka tarjoaa aamujoogaa ja iltajoogaa, aamuisin tunnit perustuvat enemmän astanga-tyyppiseen flow joogaan. Iltaisin pidettävät tunnit, joille itse osallistun, ovat enemmän hatha-tyylistä rauhallista hieman staattisempaa joogaa.

Thaimaassa on ihan eri tavalla pimeää iltaisin kuin Suomessa.. jotenkin kummallisesti. Täällä on helposti ihan säkkipimeää. Kun taas Suomessa on tottunut siihen, että luminen maa valaisee jonkin verran tietä. Täällä maa on mustana asfaltista, sateesta ja lehdistä, eivätkä edes tähdet valaise taivaalla :s

Mutta takaisin joogailuihini. Olen tässä vuosien mittaan käynyt satunnaisesti jooga-kursseilla ja satunnaisesti joogannut itsekseni, mutta en vättäisi olevani ruosteessa asian suhteen, vähän ehkä kangistunut ja jumissa kehoni sisällä. Muutenkin tämä matkalla oleminen käpristää ihmistä vähän, tai ainakin hostellin kova sänky ja muhkuinen tyyny vaikuttavat asiaan.

Ensimmäisen joogatunti veti lihakset aika jumiksi. Suihkulähteen liplatus, tuulettimen humina ja muut ympäriltä kuuluvat epämääräiset äänet katkaisivat keskittymiseni jatkuvasti, välillä alkoi huimata, sillä en muistanut hengittää tai hengitin liikaa. Olin niin iloinen ja innoissani päästessäni joogaamaan, että melkein tirautin onnen kyyneleitä tunnin jälkeen. Edellä maininut epämukavuudet eivät haitanneet joogaamistani missään muodossa. Aina kun keskittymiseni herpaantui annoin ajatuksen mennä ja palasin keskittymään hengitykseeni ja tuntemuksiini kehossani. Lihakset tuntuivat kireiltä ja väsyneiltä, jalat tärisivät ja olkapäitä särki. Harjoituksen jälkeen olo kuitenkin oli täysin toisenlainen. Vaikka fyysisesti kaikki ei ollut kohdallaan, mielessäni olin taas löytänyt rakkaan asian ääreen.

Aamulla olo oli hieman kankea, paracetamolin jälkeen lihakset helpottivat jumiaan. Tänään kävin uudestaan joogaamassa. Tunti sujui todella paljon helpommin, eikä lihaksetkaan laittaneet vastaan niin kovasti kuin eilen Mutta ilon ja onnen tunne kasvoi taas astetta suuremmaksi. Ihmettelen miksi en ole aktiivisesti joogannut näitä vuosia, jos se tuo minulle näin paljon innostusta ja energiaa? Nykyään on niin helppo turruttaa itsensä viihteellä ja muulla sen sellaisella, että unohtaa onnen löytyvän sisältä omasta itsestään.

Minulla on joogani, mikä tekee sinut onnelliseksi?

nyt sitten alkusanoiksi lukijoille, että elämä voittaa, vaikka joisit muki tolkulla rommia.

Perjantaina siis vietettiin halloweenia täällä päin maailmaa, vähä etuajassa, mutta haitanneeko tuo. Eihän halloween ole mikään pyhäpyhäpäivä, jolloin maailma pysähtyy TeamClubMartini piti hylätyssä yöclubissa halloween kemut ja mehän mentiin. Tietenkin juhliin piti pukeutua ja mehän laitettiin parastamme! Anna pukeutui Amy Winehouseksi ja minä vampyyri-koulutytöksi. Chiang Mai-yliopiston taidepuolen opiskelijat olivat suunnitelleet ja rakentaneet lavasteet clubille. Paikka todella näytti karmivalta Matkalla clubille tapasimme pohjois-amerikkalaisen seurueen, johon liityimme loppuillaksi.

Hauskaa riitti ja päätimme vaihtaa yökerhoa puolen yön jälkeen.. Matkalla pysähdyimme tienvarteen pysäköidyn pakettiautosta muokatun baarin ääreen ja vietimme hetken tutustuen uusiin ihmisiin. Pakun omista vietti syntymäpäiväänsä ja anteliaasti jakeli viinashotteja maksutta ihmisille :p Hän oli erityisen ilahtunut tavatessaan Amy Winehousen! Jatkoimme matkaa ja päädyimme baariin nimeltä Babylon. Täyteen tupattu, katettu terassi notkui dubstepin (elektronisen musiikin laji) huumamia tanssijoita. Tiskille päästäkseen piti hivuttautua tanssivan ihmismassan läpi, se onnistuu helpoiten itsekin tanssimalla. Tavallaan tanssivaan joukkoon pitää diffuntoitua pystyäkseen liikkumaan määränpäähänsä.

Ilta kului rattoisasti tanssiessa, keskustellessa ja juodessa. Yhteystietojakin tuli vaihdettua useamman uuden tuttavuuden kanssa Liekö sain kavereita luonteeni vai asuni avulla.. Sillä toivottavasti ei ole väliä ja tapaan heitä uudemmankin kerran.

Lauantai ei ollut sitten mikään herkkupäivä. Kuuden viikon ‘tipattoman’ jälkeen väkevän viinan juominen ei ollut mikään maailman paras valinta. Tai ainakaan sitä ei olisi kannattanut juoda niin paljoa kuin itse menin kurkustani alas kaatamaan. Kaamea kankkunen, onneksi Anna oli sen verran paremmassa kuosissa, että hän pystyi hakemaan ranskiksia ruuaksi :p Suurin osa päivästä menikin vaaka-asennossa leffaa katsoen. Illalla jaksoinkin jo nousta ja lähteä käymään ulkosalla, mentiin käymään Night Bazaarilla. Eilen olisi pitänyt olla jonkin sortin lamppu-festivaali-hässäkkä mutta ei me ainakaa nähty mitään.

Parin viikon päästä sitten on Loy Kratong, silloin pitäisi näkyä lamppujakin taivaalla. Aika ironista, että Loy Kratong on veden jumalattaren juhla, jossa kiitetään vedestä, jonka hän on meille suonut. Tänä vuonna luulisi thaimaalaisten haluavan viettää epäkiitollisuusfestivaalia jumalattarelle, sillä hän on aiheuttanut niin paljon ahdinkoa ja taloudellista vahinkoa tälle maalle. Toisaalta voisi myös kuvitella jumalattaren rankaisevan thaimaalaisia syystäkin, sillä Loy Kratong-juhlan aikana jokiin ja mereen lasketaan kellumaan miljoonittain styroxisia kynttilälyhtyjä, jotka saastuttavat merta.. ilmastonmuutos jee!!

Lauantai, lauantai! Mikäs sen rattoisampaa lauantaina kuin ihastella thaimaalaista antiikkia ja käsityötä. Kävimme tänään perjantaina meille luentoa pitäneen professorin kanssa Chiang Main käsityö-kaupunginosassa. Paikan sydämessä pienten kujien varrella jokainen yrittäjä piti puotiaan, jossa tuotteita on näytteillä. Katettujen kujien huumaava puun ja lakan tuoksu täytti keuhkot ja innoitti tutkimaan mitä monenmoisimpia näytteillä olleita esineitä. Paikka oli ihastuttava sekoitus aasialaista antiikkia ja modernia thaimaalaista muotoilua, huonekaluista koriste-esineisiin. Unelma taloni tänään täyttyikin trooppisesta puusta ja thai-silkistä! Mun täytyy joko perustaa oma rahtiyritys, jolla kuskaan mieleiset kalusteeni koto-suomeen tai sitten perustan kotini tänne ja sisustan täällä

Professori, jonka kanssa tänään olimme liikenteessä on todella mukava nainen. Harmikseni en muista hänen nimeään, kyllä hän se perjantaina meille kertoi, mutta jostain syystä se ei jäänyt mieleen. Noh, perjantaina olimme hänen opissaan ja aiheena oli autoimmuniteetti ja ANA-testi ja fluoresenssimikroskopia. Hän puhuu valtavan hyvää englantia ja on hyvä opettaja, opin autoimmuniteetista puolen päivän aikana enemmän, mitä itse tiesinkään aiheesta. Mielessäni heräsi kiinnostus immunologiaa kohtaan, asiaa pitääkin tutkia tarkemmin.

Hyvän englannin taidon hän oli oppinut jatko-opintojaan tehdessä Virginian ja Pohjois-Carolinan yliopistoissa Yhdysvalloissa. Hän kertoi viettäneensä kuusi vuotta amerikassa. Se oli hänelle raskas kokemus, koti-ikävä vaivasi läpi opintojen ajan. Hän sanoikin tietävänsä, miltä meistäkin saattaa tuntua, ihanan empaattinen ihminen!<3 Opiskelujen lomassa hän tapasi amerikkalaisen sulhasensa, jonka kanssa he kihlautuivat 10 vuotta sitten. He tapaavat 1-2 kertaa vuodessa, mutta pitävät tiiviisti yhteyttä internetin välityksellä. Jouluna he taas tapaavat. I think that’s true love!

Keskustelimme hänen kanssaan Suomesta ja Thaimaasta, hän oli todella kiinnostunut tietämään Suomesta. Hieman hävettää, etten osannut selittää tarpeeksi selkeästi vastauksia hänen kysymyksiinsä. Luulen kuitenkin, että hän sai suhteellisen oikeellisen käsityksen kotimaastani.

Illalla päätimme lähteä käymään huvipuistossa, jonka näimme torstaina Airport Plaza-ostoskeskuksen takana. Epäonneksemme, se olikin jo purettu pois, joten päätimme mennä elokuviin. Meille sopiva elokuva, eli sellainen, jossa puhutaan englantia löytyi helposti, eikä sen alkamista tarvinnut odottaa kuin 5min; Dream House. Daniel Graigin tähdittämä thrilleri muistutti juoneltaan hieman Shutter Islandia. Elokuva oli ihan hyvä.  Mainoksia mainoksien perään ennen leffan alkua, pari traileria ja lisää mainoksia, MUTTA TAAS! Ymmärrän kyllä, että kuningas on rakastettu, inspiroiva ja kunnioitettava yhteiskunnan jäsen, mutta pitääkö kansallislaulu soittaa, joka elokuvaa ennen?? Siinä me sitten täysi elokuvateatterillinen ihmisiä seistä jökötettiin muutaman minuutin ajan kunnioittamassa Thaimaan hallitsijaa. Eikö se riitä, että kansallislaulu soitetaan kahdesti päivässä, aamulla ja illalla kuudelta? God Save The Queen!

Meille taisi Annan kanssa iskeä vähän pihi, kerta ei viitsitty laittaa hostellin pesupalvelua asialle pyykkiemme suhteen. Päätimme itse pessä vaatteemme! Lähiseutuja tutkiessamma vastaan on sattunut useampikin pyykkitupa, jossa saa itse tunkea likaiset vaatteensa pyykkikoneeseen ja odottaa siinä vieressä, ettei kukaan pitkäkyntinen räkänokka vie ‘muotiluomuksiamme’. Tämän kaiken saa itse tehdä pilkkahintaan! Yksi koneellinen pyykkiä maksaa korkeintaan 40bahtia eli 95centtiä! kun perään heittää vielä kympin kolikon niin saa välttävän 10min kuivauksen tehottoman oloisessa kuivausrummussa.

Näinhän me tehtiin, käytiin hakemassa kaupasta omot ja vanishit ja comfortit ja talsimme pyykkien kera pyykkitupaan. Onneksemme paikka oli tyhjillään ja koneiden luukut ammottivat auki kuin nälkäisen valashain kita. Kolme koneellista saimme täytettyä, mustat, haaleat värilliset ja kirkkaan väriset. Tietty synkkinä suomalaisnuorina mustia vaatteita oli eniten, joten ne tungettiin upouuden oloiseen LG-koneeseen, jonka komentopaneeli veti vertoja avaruusaluksen komentopaneelille, jos sitä sellaiseksi kutsutaan Pesu- ja huuhteluaineet sekaan ja kolikot koneeseen. Pesulämpötilaa tai ohjelmaa ei voinut itse valita sillä pyykkituvan pitäjä kai on asettanut koneisiin perusasetukset ennalta. Veden määrän sai itse valita ja luontoa säästääksemme valitsimme tietenkin suurimman vesimäärän, minkä pystyi valitsemaan. Kaksi pienempää Samsungin konetta täyttyi tämän jälkeen vaivatta, emmekä enää jaksaneet vaivata päitämme ohjelman valintaan.

Yhteensä tunnin verran puhdistumiseen menikin. Thaimaassa on se hieno piirre, että nälkäisenä ei tarvitse odotella pyykkejään. Kulman takaa 7eleven-kaupasta saa käristemakkaraa, hampparia tms muuta kummaa ruokaa sekä mun lempparia! Kuppinuudelia! Yksi nuudelikuppi maksaa vaivaiset 10bahtia ja siihen saa kaupan päälle kiehuvan veden putiikin keittimestä. Eli maittavan mahan täytteen saa 25centtiin. Tosi on, ettei nuudeli maailman ruokaongelmaa tule ratkaisemaan, mutta kyllä se hirmunälkää siirtää ainakin jonkun aikaa, siiheksi, että pääsee oikean ruokapöydän ääreen.

Pyykkien valmistuttua keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme herkkukaupan kautta kotiin. Olimme odotellessamme juonineet suunnitelman, jolla saamme märät vaatteet ripustettua kuivumaan huoneeseemme. Pyykkinarua ei tietenkään ole, eihän me sitä oltu tajuttu ostaa päähänpistomme yhteydessä. Mitä MacGyver tekisi? Hän valmistaisi oman pyykkinarunsa ylimääräisistä muovipusseista, joita meilläkin sattuu olemaan ihan tarpeeksi ja liikaakin. Niinpä kotiin päästyämme kävimme tuumasta toimeen. Alkoi siis armoton muovipussin teurastus! Anna leikkeli pusseja suikaleiksi ja sitoi ne toisiinsa kiinni, minä tein lisää solmuja heikkoihin ja törröttäviin kohtiin ja pian meillä olikin useampi metri muovipussinarua! Viritimme narun verhotangosta eteisen kaapinoveen ja takaisin, TZÄDÄÄM!! Näin meillä on pyykkinaru, joka kulkee kahdesti huoneen poikki!

Pyykit narulle, ilmastoini täysille ja peiton alle flanellipyjamassa. Todellakin meillä on menny koko päivä tuohon pyykki-säheltämiseen. Kolmelta harjoittelusta, neljäksi pyykkituvalle, seitsemäksi kämpille, tunti narun valmistukseen ja kello onkin kahdeksan. Iltapalaksi teetä ja kookospulla<3